Monday, October 24, 2011
Wednesday, October 12, 2011
Tekijänoikeuksien sekamelska
Tekijänoikeudet, tuttu sana... olen varmasti kuullut sen jossain...Liittyvätköhän ne jotenkin siihen tekstiin joka tulee aina näkyvin ennen elokuvan alkua? Itse en koskaan ole sitä vaivautunut lukemaan. Eiväthän tekijänoikeudet minua koske? Parempi kysymys olisi, mitkä tekijänoikeudet?
Tottakai tiedän mitä tekijänoikeudet ovat. Tai ainakin luulin tietäväni ennen kuin rupesin tutustumaan asiaan. En olisi ikinä uskonut kuinka pieniltä tuntuva asia onkin yhtäkkiä tekijänoikeuksien rikkomista!
Olin todella yllättynyt tutustuttuani tekijänoikeuksien viidakkoon. Eivätkö opettajat todellakaan voi liittää netistä kuvia diaesityksiinsä ottamatta yhteyttä kuvan tekijänoikeuksien omistajaan? Osa asioista olia aivan loogisia, kuten se, että yksityiskäyttöön ostettuja elokuvia ei saa näyttää koulussa, (siitä se teksti siisnä elokuvan alussa taitaa varoittaa), mutta suurin osa oli minulle aivan uutta tietoa, joka pisti miettimään kuinka paljon itse rikon tai omat opettajani ovat rikkoneet tekijänoikeuksia. Yksityiskäyttöön netistä saa käyttää lähes mitä vain, mutta kun tullaan koulumaailmaan asia onkin jo hieman eri.
Omat opettajani ovat useita kertoja näyttäneet tunneilla niin elokuvia, kuin soittaneet musiikkiakin, joista kumpainenkin rikkoo tekijänoikeuksia. Muistanpa yhden kerrankin kun vuokrasimme luokkaan elokuvan joka sitten yhdessä katsottiin. Eikö tämä anna huonoa esimerkkiä oppilaille? Ovatko tekijänoikudet tehty rikottaviksi?
Itse en suhtautuisi tällaiseen kovin vakavasti, sillä mitä haittaa siitä loppujen lopuksi on? Ymmärrän kyllä tekijänoikeuksien tärkyden, mutta kuinka moni voi sanoa noudattavansa niitä täydellisesti? Tuntuu, että elämme piraattikopioiden ja laittoman latauksen aikaa. Miksi maksaa kun voi saada ilmaiseksikin? Toisaalta onko tarpeellista näyttää koulussa materiaalia johon ei ole lupaa kun on niin paljon luvallistakin materiaalia ja luultavasti, jos jaksaa nähdä vaivan kysyä, lupa irtoaa lähes aina.
Tottakai tiedän mitä tekijänoikeudet ovat. Tai ainakin luulin tietäväni ennen kuin rupesin tutustumaan asiaan. En olisi ikinä uskonut kuinka pieniltä tuntuva asia onkin yhtäkkiä tekijänoikeuksien rikkomista!
Olin todella yllättynyt tutustuttuani tekijänoikeuksien viidakkoon. Eivätkö opettajat todellakaan voi liittää netistä kuvia diaesityksiinsä ottamatta yhteyttä kuvan tekijänoikeuksien omistajaan? Osa asioista olia aivan loogisia, kuten se, että yksityiskäyttöön ostettuja elokuvia ei saa näyttää koulussa, (siitä se teksti siisnä elokuvan alussa taitaa varoittaa), mutta suurin osa oli minulle aivan uutta tietoa, joka pisti miettimään kuinka paljon itse rikon tai omat opettajani ovat rikkoneet tekijänoikeuksia. Yksityiskäyttöön netistä saa käyttää lähes mitä vain, mutta kun tullaan koulumaailmaan asia onkin jo hieman eri.
Omat opettajani ovat useita kertoja näyttäneet tunneilla niin elokuvia, kuin soittaneet musiikkiakin, joista kumpainenkin rikkoo tekijänoikeuksia. Muistanpa yhden kerrankin kun vuokrasimme luokkaan elokuvan joka sitten yhdessä katsottiin. Eikö tämä anna huonoa esimerkkiä oppilaille? Ovatko tekijänoikudet tehty rikottaviksi?
Itse en suhtautuisi tällaiseen kovin vakavasti, sillä mitä haittaa siitä loppujen lopuksi on? Ymmärrän kyllä tekijänoikeuksien tärkyden, mutta kuinka moni voi sanoa noudattavansa niitä täydellisesti? Tuntuu, että elämme piraattikopioiden ja laittoman latauksen aikaa. Miksi maksaa kun voi saada ilmaiseksikin? Toisaalta onko tarpeellista näyttää koulussa materiaalia johon ei ole lupaa kun on niin paljon luvallistakin materiaalia ja luultavasti, jos jaksaa nähdä vaivan kysyä, lupa irtoaa lähes aina.
Tuesday, October 11, 2011
Nykyään on vaikea löytää ihmistä, joka ei ole facebookissa. Sehän on melkein yhtä omituista kuin jos ei omistaisi kännykkää! Itse en alunperin halunnut liittyä facebookiin... No toisin kävi ja murruin paineen alla ja nyt on facebook jo osa päviärutiinia. Omat kokemukseni facebookista ovat positiivisia, se on hyvä kanava jakaa kuvia kavereiden kesken, seurata muiden kuulumisia ja pitää yhteyttä.
Mielestäni facebook on hyvä vapaa-ajan sovellus, mutta koulumaailmaan se ei sovellu. On parempi, että kouluilla on omat kanavansa, jonka kautta hoidetaan esimerkiksi kodin ja koulun välisiä yhteyksiä. Tällöin koulu ei ole riippuvainen facebookista tai muusta voittoa tavoittelevasta palveluntarjoajasta. Lisäksi vanhempia tai oppilaitakaan ei voida vaatia liittymään facebookiin vaan koulun täytyy kyetä tarjoamaan yhteydenpitokanava kaikille, myös facebookiin tai muihin nettipalveluihin kuulumattomille. Koulun ja opettajien on toki oltava ajantasalla facebookista ja muista internetin sovelluksista, mutta on parempi jos kuolulla on itsenäiset nettisivut tms.
Jokaisen opettajan oma asia on puolestaan se, haluavatko he käyttää facebookia hyväkseen työssään vai eivät. Itse haluan pitää facebookin täysin vapaa-ajan puolella vapaana kaikista työasioista ja näin ollen en myöskään hyväksyisi oppilaiden tai vanhempien kaveripyyntöjä. Kun vetää selkeän rajan ettei hyväksy ketään, ei asiassa pitäisi olla mitään epäselvää. Jos hyväksyy yhden oppilaan tai vanhemman kaveripyynnön, on vaikea perustella miksei hyväksy jotakuta toista.
Mielestäni facebook on hyvä vapaa-ajan sovellus, mutta koulumaailmaan se ei sovellu. On parempi, että kouluilla on omat kanavansa, jonka kautta hoidetaan esimerkiksi kodin ja koulun välisiä yhteyksiä. Tällöin koulu ei ole riippuvainen facebookista tai muusta voittoa tavoittelevasta palveluntarjoajasta. Lisäksi vanhempia tai oppilaitakaan ei voida vaatia liittymään facebookiin vaan koulun täytyy kyetä tarjoamaan yhteydenpitokanava kaikille, myös facebookiin tai muihin nettipalveluihin kuulumattomille. Koulun ja opettajien on toki oltava ajantasalla facebookista ja muista internetin sovelluksista, mutta on parempi jos kuolulla on itsenäiset nettisivut tms.
Jokaisen opettajan oma asia on puolestaan se, haluavatko he käyttää facebookia hyväkseen työssään vai eivät. Itse haluan pitää facebookin täysin vapaa-ajan puolella vapaana kaikista työasioista ja näin ollen en myöskään hyväksyisi oppilaiden tai vanhempien kaveripyyntöjä. Kun vetää selkeän rajan ettei hyväksy ketään, ei asiassa pitäisi olla mitään epäselvää. Jos hyväksyy yhden oppilaan tai vanhemman kaveripyynnön, on vaikea perustella miksei hyväksy jotakuta toista.
Sunday, October 9, 2011
Virtuaalitodellisuuden vetovoima
Internet on tulvillaan virtuaalitodellisuuksia, joissa voi olla kuka tai mitä tahansa. Virtuaalitodellisuuksia löytyy niin aikuisille, kuin lapsillekin, mutta toisaalta käyttäjien todellisia ikiä on vaikea valvoa. Esimerkiksi HabboHotelli ja GoSuperModel ovat kuitenkin selvästi lapsille ja nuorille suunnattuja ja luultavasti suurin käyttäjäjoukko molemmissa löytyy alakoululaisten keskuudesta. Toki nämä ovat vain kaksi esimerkkiä siitä valtavasta valikoimasta mikä internetistä löytyy...
HabboHotellissa ideana on luoda oma hahmo, joka voi sitten seikkailla eri käyttäjien luomissa huoneissa, keskustella muiden kanssa ja pyytää muita kavereiksi. Käyttäjät käyttävät melko vapaasti kirosanoja, haukkuvat toisiaan ja esittävät hyvinkin suoria ehdotuksia... Kuulostako tutulta? Aivan kuin normaali perjantai-ilta baarissa? Mutta tällä kertaa kyseesssä ovat kuitenkin lapset ja nuoret (jotka eivät edes toimi alkoholin vaikutuksen alaisena.) Vaikuttaa siltä, että kasvottomuus antaa rohkeuden sanoa lähes mitä vaan. Tietenkään näin ei ole kaikkien kohdalla.
GoSuperModel on tytöille suunnattu sivusto, missä voi stailata oman "supermallinsa" ja ostaa vaatteita, sisustaa omaa huonettaan ja pelata pelejä ja tienata "rahaa", jolla voi ostaa lisää vaatteita. Vastaavia paikkoja on useita, kuten Stardoll tai Barbie- sivut.
Monissa paikoissa on mahdollista ostaa tavaroita leikkirahalla, jota voi ansaita erilaisia hasteita suorittamalla, mutta vaihtoehotisesti voi leikkirahaa myös ostaa. Tämä menee itselläni ainakin hieman yli ymmärryksen. On toki typerämpiäkin tapoja kuluttaa rahaa, mutta onko todella järkevää ostaa oikealla rahalla leikkirahaa, jotta voi sisustaa virtuaalihotellihuonettaan?
Virtuaalitodellisuus tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta myös monia vaaroja, kuten jo aikaisemmin mainittu kasvottomuus. Aikuisetkaan eivät aina osaa käyttäytyä verkossa, kun identiteetistä on luovuttu, joten miten voitaisiin tätä odottaa lapsilta? Lisäksi lasten voi olla vaikea käsittää, että kuka vaan voi esiintyä kenenä vaan. HabboHotellissa on myös tullut ilmi tapauksia, joissa jonkun huonekaluja tai muita tavaroita on varastettu, ja varsinkin, jos ostamiseen on käytetty omia viikkorahoja on harmi suuri.
Lasten kanssa tulisi yhdessä tutustua virtuaaliympäristöihin ja tehdä selviksi yleiset käyttäytymissäännöt, mitä saa ja mitä ei saa sanoa ja tehdä, esimerkiksi kiusaaminen ei ole sallittua netissäkään.
HabboHotellissa ideana on luoda oma hahmo, joka voi sitten seikkailla eri käyttäjien luomissa huoneissa, keskustella muiden kanssa ja pyytää muita kavereiksi. Käyttäjät käyttävät melko vapaasti kirosanoja, haukkuvat toisiaan ja esittävät hyvinkin suoria ehdotuksia... Kuulostako tutulta? Aivan kuin normaali perjantai-ilta baarissa? Mutta tällä kertaa kyseesssä ovat kuitenkin lapset ja nuoret (jotka eivät edes toimi alkoholin vaikutuksen alaisena.) Vaikuttaa siltä, että kasvottomuus antaa rohkeuden sanoa lähes mitä vaan. Tietenkään näin ei ole kaikkien kohdalla.
GoSuperModel on tytöille suunnattu sivusto, missä voi stailata oman "supermallinsa" ja ostaa vaatteita, sisustaa omaa huonettaan ja pelata pelejä ja tienata "rahaa", jolla voi ostaa lisää vaatteita. Vastaavia paikkoja on useita, kuten Stardoll tai Barbie- sivut.
Monissa paikoissa on mahdollista ostaa tavaroita leikkirahalla, jota voi ansaita erilaisia hasteita suorittamalla, mutta vaihtoehotisesti voi leikkirahaa myös ostaa. Tämä menee itselläni ainakin hieman yli ymmärryksen. On toki typerämpiäkin tapoja kuluttaa rahaa, mutta onko todella järkevää ostaa oikealla rahalla leikkirahaa, jotta voi sisustaa virtuaalihotellihuonettaan?
Virtuaalitodellisuus tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta myös monia vaaroja, kuten jo aikaisemmin mainittu kasvottomuus. Aikuisetkaan eivät aina osaa käyttäytyä verkossa, kun identiteetistä on luovuttu, joten miten voitaisiin tätä odottaa lapsilta? Lisäksi lasten voi olla vaikea käsittää, että kuka vaan voi esiintyä kenenä vaan. HabboHotellissa on myös tullut ilmi tapauksia, joissa jonkun huonekaluja tai muita tavaroita on varastettu, ja varsinkin, jos ostamiseen on käytetty omia viikkorahoja on harmi suuri.
Lasten kanssa tulisi yhdessä tutustua virtuaaliympäristöihin ja tehdä selviksi yleiset käyttäytymissäännöt, mitä saa ja mitä ei saa sanoa ja tehdä, esimerkiksi kiusaaminen ei ole sallittua netissäkään.
Friday, October 7, 2011
Kuvagallerioita vai jotain aivan muuta?
Ajatuksena kuvagalleriat, kuten IRC-galleria tai Kuvake.net, saattavat vaikutttaa täysin harmittomilta. Mitä haittaa siitä on, että lapset ja nuoret jakavat niissä kuviaan, saavat jutella kavereiden kanssa tai vaikkapa ilmaista kiinnostuksenkohteitaan? Eikö suurin osa aikuisista ja nuorista tee aivan samaa facebookissa joka päivä?
Parhaimmillaan nuoret löytävät kuvagallerioista samanhenkistä seuraa, saavat hyviä ystäviä niiden kautta ja ne voivat hyvin toimia myös yhteydenpitokanavana kauempana asuvien ystävien kanssa. Suurin osa vanhemmista tuskin kuitenkaan ihastuu ajatuksesta, että omasta tyttärestä löytyy internetistä paljastavia bikinikuvia, ja kaiken lisäksi mahdollisuus ladata kyseisiä kuvia taustakuvaksi kännykkään tai tietokoneelle.
Itselläni ei ole koskaan ollut kuvia missään muualla kuin facebookissa, ja senkin hankin vasta reilusti ikärajan ylittäneenä. En koskaan kokenut jääväni mistään paitsi ja päätös olla laittamatta kuviani nettiin oli omani. Suhtauduin kuvagallerioihin jo silloin hieman negatiivisesti.
Lähes kaikissa kuvagallerioissa on mahdollisuus kommentoida tai jopa arvostella jäsenten kuvia. Miltä mahtaa teini-ikäisestä tuntua, jos kuvia arvostellaan asteikolla 1-10 ja omat kuvat saavat vain kolmosia? Tuskin se ainakaan vähentää ulkonäköpaineita tai kohottaa itsetuntoa... Lisäksi jos ei erikseen asetuksista valitse, ovat kuvat kaikkien nähtävillä, ja kun kerran laitat jotain nettiin se on siellä aina. Gallerioiden kuvissa on tietysti käyttäjien iästä ja gallerian luonteesta riippuen eroja, mutta itseäni järkytti ns. "tissikuvien" ja pojista vastaavasti paidattomien kuvien määrä. Minkä vuoksi 15- vuotias tyttö poseeraa provosoivassa asennossa bikineissä ja sivupalkissa lukee "sinkku"? Eikö kuulostakin enemmän seuranhakusivustolta kuin lasten ja nuorten kuvagallerilta?
Lähes kaikista gallerioista löytyy tietopaketit vanhemmille ja jos asiasta on kotona keskusteltu yhdessä lapsen kanssa ja vanhemmat tietävät millaisia kuvia nettiin laitetaan, on asia tietysti ihan toinen. Ikävä kyllä suurin osa vanhemmista ei edes tiedä, että lapselta löytyy kuvia netistä, saati sitten minkälaisia. Nykyään niin monella nuorella on oma tietokone ja sivuhistorian poistamisen osaavat jo alakoululaiset, joten asian valvominen ei ole helppoa. Kuitenkin, jos itse on perillä netistä löytyvistä gallerioista ja asiasta puhutaan kotona, ollaan jo paljon paremmalla pohjalla... Suuressa osassa gallerioista on myös ikärajat, joita kannattaa noudattaa, mutta mielestäni kannattaa myös miettiä, ymmärtääkö 13-vuotias kuinka laajalle nettiin ladatut kuvat voivat levitä, tai että se "kiva 14-vuotias Pekka" ei välttämättä olekaan 14 vaan 41?
Parhaimmillaan nuoret löytävät kuvagallerioista samanhenkistä seuraa, saavat hyviä ystäviä niiden kautta ja ne voivat hyvin toimia myös yhteydenpitokanavana kauempana asuvien ystävien kanssa. Suurin osa vanhemmista tuskin kuitenkaan ihastuu ajatuksesta, että omasta tyttärestä löytyy internetistä paljastavia bikinikuvia, ja kaiken lisäksi mahdollisuus ladata kyseisiä kuvia taustakuvaksi kännykkään tai tietokoneelle.
Itselläni ei ole koskaan ollut kuvia missään muualla kuin facebookissa, ja senkin hankin vasta reilusti ikärajan ylittäneenä. En koskaan kokenut jääväni mistään paitsi ja päätös olla laittamatta kuviani nettiin oli omani. Suhtauduin kuvagallerioihin jo silloin hieman negatiivisesti.
Lähes kaikissa kuvagallerioissa on mahdollisuus kommentoida tai jopa arvostella jäsenten kuvia. Miltä mahtaa teini-ikäisestä tuntua, jos kuvia arvostellaan asteikolla 1-10 ja omat kuvat saavat vain kolmosia? Tuskin se ainakaan vähentää ulkonäköpaineita tai kohottaa itsetuntoa... Lisäksi jos ei erikseen asetuksista valitse, ovat kuvat kaikkien nähtävillä, ja kun kerran laitat jotain nettiin se on siellä aina. Gallerioiden kuvissa on tietysti käyttäjien iästä ja gallerian luonteesta riippuen eroja, mutta itseäni järkytti ns. "tissikuvien" ja pojista vastaavasti paidattomien kuvien määrä. Minkä vuoksi 15- vuotias tyttö poseeraa provosoivassa asennossa bikineissä ja sivupalkissa lukee "sinkku"? Eikö kuulostakin enemmän seuranhakusivustolta kuin lasten ja nuorten kuvagallerilta?
Lähes kaikista gallerioista löytyy tietopaketit vanhemmille ja jos asiasta on kotona keskusteltu yhdessä lapsen kanssa ja vanhemmat tietävät millaisia kuvia nettiin laitetaan, on asia tietysti ihan toinen. Ikävä kyllä suurin osa vanhemmista ei edes tiedä, että lapselta löytyy kuvia netistä, saati sitten minkälaisia. Nykyään niin monella nuorella on oma tietokone ja sivuhistorian poistamisen osaavat jo alakoululaiset, joten asian valvominen ei ole helppoa. Kuitenkin, jos itse on perillä netistä löytyvistä gallerioista ja asiasta puhutaan kotona, ollaan jo paljon paremmalla pohjalla... Suuressa osassa gallerioista on myös ikärajat, joita kannattaa noudattaa, mutta mielestäni kannattaa myös miettiä, ymmärtääkö 13-vuotias kuinka laajalle nettiin ladatut kuvat voivat levitä, tai että se "kiva 14-vuotias Pekka" ei välttämättä olekaan 14 vaan 41?
Subscribe to:
Posts (Atom)